Hei mähän lennän!

Olen kyllä itsestäni hirmuisen ylpeä, kun olen tätä blogia jotenkuten jaksanut pitää pystyssä koko vuoden verran. Ja niin nyt rupeaa jo uskaltamaan sanoa “vuosi” koska eihän tässä ole enää kun 50päivää (tai no taitaa tulla 49 siellä) ja koittaa kotiintulo. On se aika vaan mennyt niin hirveän nopeasti, vähän iskee paniikki että kohta se on jo ohi. Nyt onkin lähtenyt loppuspurtti, kun yrittää tehdä kaiken ennen kuin lähtee. Huhtikuu olikin melkoinen ja samalla vauhdilla näkyy menevän vielä pari viikkoa!

Huhtikuun aluksi sain vieraakseni kolme suomalaisjunttia, nimittäin serkku Essi, serkun poikaystävä Harri Mankeli (a.k.a. Osku) ja kaveri Eppi. Oli kyllä niin hauskaa puhua suomea pitkästä aikaan, vaikka penteleet pilasivat mun hyvän englannin. Kaverit täällä ovat nauraneet että mun aksentti tuli kolisten vahvemmaksi sillä välillä kun ”ulkomaalaiset” kävi kylässä.

Kaikenlaista jännittävää tuli näiden sankareiden kanssa tehtyä, mutta koho kohta oli kyllä Austinissa vierailu. Texasin paras kaupunki ylivoimaisesti.  Valitettavasti ei ole nyt kuvia millä kehuskella, joten saatte tyytyä tähän vaatimattomaan selostukseeni. Olisin kyllä voinut Austiniin jäädä vaikka pidemmäksikin aikaa, mutta pitihän sitä kotiutuakin. Kaksi viikkoa sujahti tosi nopeasti ja sitten yhtenä aamuna pitikin jo koulun jälkeen kotiutua suomivapaaseen taloon. Erityiskiitos kyläläisille, oli ihan mahtavaa!

Sitten meni hetki rauhallisesti kavereiden kanssa aikaa vietellessä, kunnes koitti syntymäpäivä viikko! 27.4 napsahti 18vuotta nappiin tällä tytöllä, eikä kyllä yhtään aikuiselta tunnu, päinvastoin! Kyseisenä lauantai päivänä pitkäaikainen toiveeni kuitenkin toteutui, kun pääsin kaverin kanssa näkemään ultimate lempibändini; Paramoren. Edgefestillä vietettiin siis se päivä ja illalla vihdoin kuin Paramore esiintyi, kiljuin ääneni käheäksi ja pompin kanssa juhlijoiden varpaille; sorry y’all!

Mahtava kokemus ja mahtava syntymäpäivä, mutta lisää oli luvassa!

Sunnuntaina heräsin jo aikaiseen, ja Victoriakin ihmetteli että mikä minut niin aikaisin viikonloppuna ylös ajoi. Vaan en innostukselta jaksanut nukkua. Joskus kymmenen jäljestä lähdimme kohti Dallasia ja pääsimme perille seuraten SkydiveDallas tieviittoja. Koskaan ei ole ollut mikään suuri into mihinkään laskuvarjohyppyyn, mutta tänne tullessa sellainen idea heräsi. Vaatimuksina oli kuitenkin, että pitää olla 18vuotias, joten piti odotella. Nyt kuitenkin seisoin siellä täytellen lappuja missä lupaan ja vannon, etten haasta ketään oikeuteen jos kuolen. Pala nousi kurkkuun ja aamupala sipsit vetivät rallia vatsassa. Kaikki meni ihan hirveän nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan, istua tönötin pienessä lentokoneessa, miehen sitoessa minua itseensä kiinni.  Noin 4200 metrin korkeudessa ovi avattiin ja minä ensimmäisenä koneesta ulos. Kiljuminen oli suuri mutta nopeasti sain silmät auki. Hetki mentiin vapaapudotuksessa, kunnes mies veti narusta ja laskuvarjo pamahti paikalle. Siellä sitten liideltiin kotvanen ja sain nauttia maisemista. Sydän löi kuutta ja sataa mutta oli kyllä mahtava kokemus. Kuvia en tästäkään saa koneelle, mutta video löytyy, joten pidemmittä puheitta toivotan teille mukavia elokuvanautintoja!

Kaikkihan ollaan samaa mieltä siitä että mä olen vähintäänkin tuleva hollywood tähti!!

Long time no post.

On taas menny aikaa, mutta hei tällä kertaa oon jotain mukamastes tehnytkin!! En mitään suurempaa siis, mutta on tullut hengailtua kavereiden kanssa enemmän ja tehtyä seikkailuja koiran kanssa. Sain tuossa hetki sitten tietää että kotilento koittaa 19.6 ja siitä lähtien on ollut kuin tuli hännän alla menossa. Tajusin, että ei täällä enää kauan hengailla, niin pitää ottaa kaikki irti! Kavereita on siis tullut nähtyä, pussailtu lehmää, pussailtu kanoja ja ankkoja jotka hankittiin meille, käyty pyöräilemässä, monster truck show katseltua, hankittu kevään ensimmäiset rusketusrajat ja seikkailtu ympäri Allenia. Olen lenkkeillyt Bailey-koirani kanssa ympäri Allenia ja tuossa pari päivää sitten eksyinkin sitten oikeen kunnolla kun oli pimeää ja kaikkea. Vihdoin kun päätin luovuttaa hulluna pomppoilun joka suuntaan ja kysyä neuvoa, selvisi että olinkin sitten 4km väärässä suunnassa.. En tiedä miten olin sinne päätynyt mutta kyllä siitä sitten kotiin löydettiin väsyneen reissukoiran kanssa.

Onko ees söpö! Paha vaan kun murkkuikä iski ja toinen ankoista rupes vihaamaan mua..

R.I.P Spike, toinen ruskeista kanoista.

Taitaa olla ensimäinen kuva musta ja Aidenistä!

Kohti ääretöntä - ja sen yli!

Telttailemassa oltiin kanssa yö, piti olla kaksi mutta Amerikkalaiset eivät halunneetkaan vastata metsän kutsuun! Aidenin ja Avan kanssa nukuttiin kun nurmipossut meidän teltassa, mutta kuulemma Vic ja Shane oli jäädyttäneet häntänsä teltassaan ja säälittävä koiranrääpälekin oli vinkuen änkenyt autoon loppuyöksi nukkumaan aikuisten kanssa. Itse kyllä nautin enemmän kuin olisin uskonutkaan, vaikka sitten päätinkin kaatua skeittilautani kanssa ja molemmat kämmenet ja oikea polvi auki. No tekevälle sattuu.

Näin muuten vyötiäisen tona yönä!

Spring Break menikin rauhallisemmin kotona, oli niin pirun nätti sää koko viikko. Lämpö oli jotain 20 koko viikon ja aurinki paistoi. Pääsin ruskettumaan nätisti vaikka vähän olkapäät paloikin. Vietin myös aikaa kavereiden kanssa ja nautin keväästä, ei oo kyllä Suomen talvea ikävä!
Nyt odotan innolla kun ensimmäinen päivä huhtikuuta serkku, serkun poikaystävä ja yksi kaveri tulee kylään! En voi sanoin kuvailla kuinka innoissani olen kun pääsen puhumaan Suomea ja tapaamaan vanhoja kavereita! Sitä siis odotellessa; hyvää kevättä sinne Suomeen, kyllä se lämpö sieltä tulee!

we wish you a merry xmas!!! .... we wishED you a merry xmas..

Jos minua laiskempaa blogin pitäjää löytyy, joku ilmoittaa sitten! Anteeksi ihan hirveästi, viikot tuntuu menevän hurjan nopeasti ja aina sitten on unohtunut tämä kirjoittelu.

Puolivuotta kohta ollaan jo täällä oltu, hullun nopeasti aika tosiaan sujahtaa sormien välistä. Koulussa mennään niin kuin aina ennenkin, mutta ajattelin nyt kertoa Joulustani ja matkastani Disney Worldiin, Floridaan.

Niin kuin hyvät oppilaat yleensä, juuri sopivasti joululomaksi sairastuin nuhaan, joka pysyi sitten koko loman ajan, oli pieni hidaste matkan varrella, muttei suurempi kuitenkaan.

Aloitetaan siitä joulusta!

Täällähän Joulua vietetään 25päivä ja lahjat avataan tuona aamuna. 24päivä olimme kuitenkin Victorian isän luona juhlimassa joulua Victorian isän vaimon perheen kanssa. Oli ihan mukavaa, vaikken ketään tuntenutkaan. Rentoa porukkaa ja aika meni ihan nätisti.

Seuraava aamuna Ava herätti minut seitsemän aikaan aamulla. Raahauduin peittoineni olohuoneeseen, jonne joulupukki oli yön aikana tuonut lahjat. Muksut heräsivät silmänräpäyksessä ja eivät tienneet minne suuntaan loikkia, kun niin innoissaan olivat. Ipanoiden innostus tarttui minuunkin, vaikka nuha sitä vähän lannisti.

Sain kaikenlaista kamaa lahjaksi, muun muassa muutama pipo, hajuvesi, meikkijuttuja, kynttilä, sukkia ja totta kai tosi paljon karkkia! Lisäksi äiti lähetti possu pehmolelun, mikä oli lahjoista ehdottomasti yksi parhaimmista! Aamun jälkeen porukkaamme liittyi Täti-K(Victorian täti), Victorian isä ja tämän vaimo ja Shanen äiti ja tämän miekkonen. Syötiin siinä sitten ja nautittiin joulusta, kun huomattiin että lunta sataa!

Minä ja lapsoset tietenkin rynnättiin pää kolmantena jalkana lisäämään vaatekerrosta ja sitten ulos! Olin ihan super iloinen, että saatiin valkoinen joulu! Vaikka muuten olikin aika erilainen joulu kuin yleensä, niin sentään jotain kodintuntuista sain.

Lumessa temmeltämisen jälkeen olikin sitten jo aika mennä pisulle, pesulle ja petiin. Aamulla Florida huusi korvaan kutsuhuutonsa kuuden aikaan aamulla. Ennen Disney-matkan muisteluja, laitan kuvat joulusta;

Me ja joulupukin eväs♥

Mä ja mun sukka♥ Ja nuha..

Kivakivakivakiva!!

Possu♥

Me shoppaillaan!

Mitä nyt vähän pylly kastu..

Sitten siihen vuoden kohokohtaan! Elikkäs 26.12 lähdettiin aamusta heti aikaisin ajamaan kohti New Orleanssia, välietappiamme. Ajettiin joku kahdeksan tuntia ja matka oli pitkä, mutta rakas ystäväni iPod auttoi pitkälle. Lisäksi se innostus Disney Worldia kohti, en meinannut pöksyissäni pysyä! New Orleanssissa vietettiin yksi ilta ja seuraavana päivänä matkaan taas! Tämä matka olikin sitten joku kymmenisen tuntia, iPod korvissa tämäkin kurvailu meni aika nopeasti. Lisäksi automatkat on aina ollut kiva juttu.

Meidän matka oli pitkä, mutta vihdoin päästiin Floridaan ja meidän hotelliasuntolaan, mahtaako hotelliasuntola olla edes sana.., jossa vietettiin sitten parisen viikkoa. Kai.. Kauhee kun ei edes ajasta mitään tiedä. Mutta kuitenkin, pidemmittä puheitta, DISNEY WORLD!!

RAFIKIN PUU!! Tuolla takana siis!

Oon aina tiennyt että hipot on isoja mutta. NE ON VALTAVIA!

Me täs ötökkälasit päässä

Uppiduu, mä haluun aivot su-u-un!

Nalleee nalle puh nallee♥ Tykkäs mun kilpikonnarepusta!

Mä näytän melkeen tosi super innokkaalta!

Okei, olin kokonaan unohtanut tän! En tiiä miten siinä onnistuin.. Mutta siis tollanen linkopallo, mikä linkoo sut taivaalle, TOSITOSITOSI korkeelle, en muista kuinka korkeelle MUTTA KORKEELLE! Ja siihen sitten ängettiin Shanen kanssa ja oli kyllä hauska kokemus, vaikkei niin pelottava kun aluksi luulin!

Mä lovetan tota mun nuhanenää♥

Me täs edustuskuosis♥

Edustuskuvat jatkuu, mut kato mitkä korvat;)

Me täs opetellaan et sitte joskus osataan antaa pusu.

Mun bosse vetää laudalla kolmepäänä, onks koleempaa nähty?

Lumikki ei tykännyt kun mä en meinannu haluta kuvaan..

LAPSENOMAISTA KILJUNTAA!!!

LISÄÄ LAPSENOMAISTA KILJUNTAAA!!!!!

JOS NYT VÄHÄN VIELÄ SITÄ LAPSENOMAISTA KILJUNTAAAAAA!!!!!

Hiirulaiset täs♥

Oltiin tosi korkeella ja Ava kiipeili kaiteilla, mua rupes pelottaa.. molempia miellyttävä ratkaisu.

LOPPUUN VIELÄ SITÄ LAPSENOMAISTA KILJUNTAA!!!!!!!!!!!!!

Hauskaa oli, pienen tytön lapsuuden unelma toteutui! Nyt koulun alun jälkeen ei mitään suurempia tapahtumia. Yritän viettää aikaa kavereiden kanssa mahdollisimman paljon, ennen kuin kotiin tulo koittaa!

Ei kai tässä muuta! Hauskaa kevättä, kyllä se lämpö kohta Suomeenkin tulee!

Äiti

Sanassa äiti taitaa olla enemmän voimaa kuin yhdessäkään toisessa. Siihen sekoittuu niin rakkaus kuin raivokin. Se säteilee rauhoittavaa voimaa, päättäväisyyttä ja tällä hetkellä myös huimasti ikävää. Äiti on se karhuemo, jonka tiedän milloin tahansa nousevan aivan ketä tahansa vastaa, jos kokee minut, tai siskoni uhatuksi. En usko että tässä maailmassa olisi yhtäkään ihmistä, jolle äitini ei uskaltaisi haistatella, kun meistä muksuista on kyse. Äidistäni löytyy määrätietoisuutta, hän tietää mitä haluaa ja osaa myös johdatella pikku hiljaa aikuistuvan tyttärensä tietoisuuden polulle. Kunnioittava pelko on myös osana tätä mystistä suhdetta, joka sitoo minut ja äitini yhteen.

Muistoihin ovat kääriytyneet niin yhdestä jalasta sänkyyn kanto, kun keskellä yötä olin päättänyt siskoni kanssa pistää leikkihetket pystyyn, ja kun karhuherra Paddingtonin juliste repesi osiin äidin raivon alla. Ironisesti ”pidä huolta tästä nallesta”-teksti leijaili palasina lattialle. Monet kerrat tuli paljain jaloin juostua täyttä vauhtia yläkertaan, äidin huutojen saattelemana.

Sähköttä elelin viikon verran murrosiän portailla, kun tv:n katsomisesta kehkeytyi ongelma. Taskulampun valossa vaatteitani kaivellessa taisin jotain oppiakin, nykyään kun en tv:tä pahemmin katso. Toisaalta nyt tv:n paikan on ottanut kultainen kannettava tietokoneeni.

Sitten muistan ne itkut. Kun vierailin naapurin Pekko-kissan tykönä ja äidin silmissä oli vilissyt kauhu kuvat pienestä tytöstä naapurin järvessä. Kun lukeminen ei tullutkaan niin luonnostaan, kuin olin aluksi kuvitellut. Kun lähtö Amerikkaan läheni.

Äiti antoi voimaa joka tilanteessa, turvallinen tuoksu valtasi mielen takaraivoa myöten. Pienenä tukea sai äidin poissa ollessakin pehmolelu possusta, johon äidin unituoksu oli säilötetty.

Vaikka äiti huutaa, raivoaa ja riehuu, enemmän kuitenkin tukee, nauraa ja rakastaa.

Välillä sitä uskottelee itselleen, kuinka tietämätön äiti onkaan lapsensa elämästä, mutta jotenkin se vain on niin, että kaiken se tuntuu tietävän sittenkin. Jokaisen pienenkin tunteen aistii, ja Texasin maastossa jos äitiä tarvitsen, ei tarvitse edes kutsua kun jo tulee tekstiviestiä, kuin ajatuksen voimalla. Kai se on sitä ”samaa lihaa, samaa verta” –logiikkaa.

Äidissä yhdistyy kaikki; lastenhoitaja, kokki, sairaanhoitaja, terapeutti, oppilaan ohjaaja, poliisi, paras kaveri.

Ilman äitiä en varmasti tietäisi juurikaan mitään tietokoneista, ruuan laitosta, pesukoneista tai elämästä noin yleensäkään. Monet kerrat on tullut perehdyttyä kuivausrummun sisäosiin, kun se korjaaja nyt on ihan turha, osataanhan me itsekin!

Pitemmän päälle uskallan uskoa, ettei täältä montaa asiaa löydy, mitä äiti ei osaa. Ja mitä äiti ei osaa, sitä ei tarvitsekaan osata.

Rakkauden osoitus omalle äidille näin yllättäen siitä syystä, että noin viikko sitten koulussamme eräs poika yritti päästä hengestään, hyppäämällä toisesta kerroksesta. Poika estettiin, mutta mikä itseni pysäytti, oli se kun kuulin, että pojan oma äiti oli alhaalla ollut ja tukemisen sijaan antanut poliiseille seuraavan laiset ohjeet:

”Antakaa sen hypätä!”

Pisti miettimään kunnolla oman äidin merkitystä.

Tämä teksti vaikka sitten joululahjaksi äidilleni, joka on ihan paras!

Rakastan!

Kaikki muistaa rakastaa niitä äitejään kanssa!

Its begin to look a lot like Christmas!

Nonni! Kerranki jotain kerrottavaa jopa! Ei nyt mitään suurta ja jännittävää, mutta jotain kuitenkin, ettei kukaan vaan luule että mä vaan lusmuilen täällä. Eli tämä kulunut viikko oli lomaa, tänään viimeinen lomapäivä huomenna koulu kutsuu. Lomahan tuli siis siitä kun torstaina oli kiitospäivä. Viimeviikon perjantaina lähdettiin Victorian äidille muutamaksi päiväksi muksujen kanssa, Shane ei tullut kun oli töissä. Siellä sitten nähtiinkin sellainen elämääkin suloisempi tiikerinpentu, vaivaiset seitsemän viikkoa vanha! Ja maksusta sen sai sitten ottaa sylkkyyn ja valokuvan näpsästä, mua ei niinkään se kuva kiinnostanut, mutta voi luituitui se kisuli!! Oli aika lähellä etten piilottanut takin alle ja vienyt kotiini. Kuitenkin sain itseni hillittyä ja pikku tikru jäi sitten sinne. Muuten olikin ihan mukava reissu. Tiistaina sitten kotiuduttiin ja oltiin kotona muutama päivä, keskiviikkona kävin shoppaamassa parin kaverin kanssa ja oli kyllä hauskaa. Sitten torstaina lähtö Shanen isälle viettämään itse sitä kiitospäivää. Pääsin sitten heppailemaan Browniella, joka ei kyllä ihan innostunut tästä, että piti lähteä pois kaverin luota mutta. Oli kiva pitkästä aikaa saada omassa rauhassa puuhailla hepan kanssa.

SITTE!! Piti oikeen laittaa omaan osioon, ettei ketään jätä huomiotta! Ajoin autoa! Jeeppi käynnisty oikein näpäkästi kun lähdin hurjastelemaan! Ja totta kai oikealla autotiellä, siinä kun sain auton liikkeelle Shanen kyseli rentona:

”Onko tää sun eka kerta kun ajat autolla mikä ei oo automaatti?”

”Ei kun eka kerta ajaa yhtään mitään autoa!”

Vähän huomasin pientä jännitystä Shanessa varsinkin kun en ihan meinannut pysyä omalla puolella tietä. Mutta hengissä selvittiin ja hauskaa oli! Tota tulee varmasti harrastettua toistekin kun mennään sinne taas!

Kiitospäivä ateria oli oikein makoisa, meillä se nyt meni aika normaalisti, ei mitään suurempaa juttua siitä, mutta ruoka on aina hyvää! Ja mun vauvakissa! Se minkä jalka oli murskattu, juttelin siitä joskus jossain, niin on kasvanut ihan hurjasti jo! Ihana sylikissa oli, kantelin häntä sitten mukanani minne meninkin ja toinen kehräsi iloisena siinä. Voi olla että tuon sen kotiin, täälläkin kaikki mut on sen äidiksi jo nimennyt.

Sitten perjantaina olikin Shanen veljen häät ja niihin sitten mentiin ihan tällingeissä. Mulla oli tietysti mekko, mutta jopa korot jalassa! Ja muutaman kerran tuli vähän itseä kolhittua niillä, kun jotain pirun kivikkoa olivat pistäneet poluille. Häät oli kyllä tosi kauniit ja varsinkin morsiamen mekkoon ihastuin, oli tosi nätti. Oli hauska ilta ja vaikka perhe mut hylkäsikin, sain nopeasti seuraa yhdestä vähän yli kaksikymppisestä naisesta, Shanen serkku, jonka kanssa tuli sitten seurusteltua se ilta. Sitten kymmenen aikaan illalla noin suunnilleen, lähdettiin takaisin kotia kohti ja joskus yhden paikkeilla oltiin kotona.

Tänään yritin, josko voisin nukkua koko päivän, mutta yhden aikoihin mut julmasti raahattiin ylös sängystä. Siivosin sitten huoneen ja nyt yritän tätä postausta väsätä. Pitäisi sitä kai jotain kuviakin jostain kaivella, en vain tiedä mistä nekin repäisen. Ei oikein mitään ole.. Noh revin sen pikkutiikerin kuvan jostain, muita kuvia katsellaan sitten myöhemmin, täällä ollaan jo ihan joulutunnelmissa, joulukuusi olohuoneessa, epäaito totta kai ja kaikkea!

Joten hyvät kiitospäivät kaikille vaikka se nyt menikin ja hyvää joulun odotusta!

Onko ees söpö vai vähän enemmän söpö!?!?!?