Laske pää mun rinnalle kuuntele rytmii, saat aikaan sydämen tykytyksii

Yleisön pyynnöstä (lue: kädet kaulalla vaatimalla) tulinpas sitten päivittelemään tämänkin blogin. Pyytelen anteeksi tauosta, se kun näytti joitain haittaavan! Ei ole ollut mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa, mutta kaipa tästä voisin vähän sössötellä matkastressistäni!

Lähtöön on siis tasan 4vko ja 6pv. Tai no 5pv oikeastaan enää, kun ei tätä päivää lasketa. Juurikin olin saanut tarkat lentotiedot ennen kuin olin vain saanut suurpiirteiset tiedot lentoajoista. Kyllähän se aika jännää on, että kohta pitäisi lähteä isoon maailmaan ihan ypöyksin. Ei ole äitiä matkassa, jonka perässä voisi juosta rauhassa. Äiti hoitaa –tekniikasta pitää siis tällä matkalla luopua. Voi pe..ppu.
Lisäksi pakkausstressi on iskenyt päälle. Vaikkei siinä mitään stressattavaa pitäisi olla. Itse olen vain niin pirun surkea pakkaaja, ettei meinaa muutaman päivän matkallekaan tulla kaikki tarpeellinen mukaan. Hyvänä esimerkkinä juhannukseni; Lähdin torstaina kotoota ja tulin takaisin lauantai-illalla. Voi sitä stressin määrää kun en meinannut keksiä mitä pakkaan! Isosleireille ja ripareille meno on asia erikseen, ankelassa kun ei ole väliä mitä siellä on mukana. Kun vain on jotain, se riittää.

Toinen ongelma on yhäkin ne tuliaiset.. Olen jo pari kirjaa ostanut, mutta joku päivä nyt kun kesäloma mullakin oikeasti alkaa, huomenna kun työt loppuu, lähden varmaan turkkuseen shoppailemaan ja etsimään jotain kivaa perheelle. Tuliaisista ajattelin väsätä sitten oman postauksensa, kun olen kaiken ostanut.
Eipä tässä varmaan muuta ihmeempää, kesäkuu on tosiaan töissä mennyt, ensviikon torstaina lähtö rippileirille isottelemaan pikkusille ja niin. Sitten alkaa se ansaittu 2vkon loma ennen lähtöä. Voi paniikki miten mä ehdin kaiken!!
Ja erikoisterveiset Ninnille ja Miialle ;)