Jottei kellään olis orpo olo tarvis enemmä duoo ku sooloo

Olipas taas vähän erilainen perjantaipäivä. Aamulla seitsemältä lähdettiin kummitädin kanssa kohti Helsinkiä tarkoituksena saapua perille joskus puoli yhdeksän aikoihin. Helsinkiin päästyämme muutaman eksymisen jälkeen löysimme kaisaniemenkadun, joka siis oli tarkka päämäärämme. Iski pieni paniikki, kun piti auto jättää niin kauas kahvilasta, jossa piti tavata EF:n porukan kanssa. Saatiin sitten kevyt aamujumppa kun juostiin muutaman korttelinpätkän verran, vain huomataksemme, ettei meillä kiire ollut ollenkaan.
Minulla oli siis 8.55 aika viisumihaastatteluun. Itse en jännittänyt tilannetta aluksi ollenkaan, mutta sitten kun kahvilassa odottelin että nimeni huudettaisiin ja minut kuskattaisiin itse haastattelutilaan, alkoi sydän pamppailla ja hengitys tihentyä. Jännitys oli kuitenkin täysin turhaa.

Meidät vietiin tavalliseen kerrostaloon, viidennessä kerroksessa oli tämä konsulaatti-tilajuttu mikälie. Kolmen porukoissa menimme sinne käytävälle kykkimään ja meidät otettiin yksitellen sisään. Turvatarkastus oli kuin tavallinen lentokentillä tapahtuva tarkastus, pääsin ihan helposti läpi. Sitten mentiin pieneen odotuskopperoon odottelemaan. Kopperossa oli muitakin EF:n vaihto-oppilaita ja kyllä kaikilla oli sama jännittynyt ilme vaikka siinä jotain small-talkkia yritettiin harrastaa. Sitten mentiin tulojärjestyksessä viemään lippuset lappuset ensimmäiselle ”tiskille” ja takaisin odottelemaan. Sitten englantia puhuva miekkonen kutsui meitä yksi kerrallaan toiselle tiskille. Kyseinen mies oli hirveän mukava ja se rentoutti hieman. Kyseli onko jo perhe, missä se on, tykkäänkö lämpimästä ja missä opiskelen nyt Suomessa. Sitten otettiin sormenjäljet ja sen jälkeen olin vapaa lähtemään. Ei siis mikään iso juttu, mutta aina pitää vähän jännittää!

Meillä oli valmennustilaisuus sitten neljältä iltapäivällä Pasilassa, joten hengailimme sitten päivän stadissa kummitädin kanssa. Hauskaa oli ja ostin vähän korvaan kivoja koristuksia ja käytiin läskeilemässä. Oli hauska päivä kaiken kaikkiaan tosiaan ja kiva kun aurinkokin jaksoi paistaa. Sitten kolmen jälkeen lähdettiin valumaan Pasilaa kohti ja valmennustilaisuuteen. Kyseinen tilaisuus kesti 3 tuntia ja tulihan siellä kaikkea tarpeellista tietoa, eli oli hyvä että tuollainen pidettiin. Oli siellä tottakai sellaista vähän turhempaakin juttua, mutta kaiken kaikkiaan ihan tarpeellinen tilaisuus. Lisäksi saatiin EF:ltä laukku ja t-paita, mitä olisi sitten määrä edes jompaakumpaa mieluusti pitää kun lähdetään Amerikkaan. Olin jo aika valmistunut siihen, etten niitä tulisi mukaani ottamaan, kun yleensä nämä tällaiset firmojen omat tuotteet ovat kaikkea muuta kuin hienoja.. Olin kuitenkin suhteellisen väärässä ja hämmästyneenä täytyy myöntää että kyllä mä noita kehtaan pitää! Tosin paidan jouduin ottamaan XL-koon, koska päätin kilttinä antaa muiden mennä ensin ja itse tulin vikana, muut koot olivat siis ehtineet loppua. No eipä se mitään, muutenkin käytän isoja vaatteita.



Ei kai tässä sitten muuta, kesää vietellessä. Kauhea mietintämyssy päässä 24/7 kun yritän miettiä mitä sitä veisi host perheelle sitten tulijaisiksi. Host äidille olen jo jotain keksinyt ja sitten tätä yleistä; suklaa, salmiakki ja kanssa jonkun suomikirjan ajattelin.. Mutta jos joku nerokas idea putkahtaa päähänne, let me know! ;)
Ja hyvät viikonloput vaan!