keskiviikko 22. elokuuta 2012

Elämä on elämää varten annettu, ja se on ihanasti sanottu.


Täältä pesee taas, voin sanoa että luultavammin jälleen missaan puolet jännistä jutuista, mutta koitan nyt kuitenkin! Ainakin ne kaikista jännittävimmät asiat jos saisi kasattua.
Yleistunnelmat ovat yhä päätähuimaavat, kohta alkaa koulu joten elämme jännittäviä aikoja. Pitäisi mennä ostelemaan jotain koulutavaruuksia, vaatteita yms. Vähän väsy on ollut, tälläkin hetkellä silmiin särkee, eikä kello ole vielä edes 9. No, kai se tästä, kirjoitan tämän postauksen siis silmät ristissä, joten antakee armoo! Niin ja laihtumaankin olen päässyt! Aikamoista! Kovin laistetaan hostäidin kanssa näistä tylsistä liikuntamuodoista, juoksu ja kuntosali, mutta onneksi järvellä tulee liikuttua!

Tästä hyppäämmekin iloon ja oivallukseen! Tuossa joku päivä (kun vaan muistais mikä) käytiin järvellä ja oppisin wake skeittaamaan! Niin hyvä mieli on, kun pääsin ylös! Viimeinen yritys kuitenkin päättyi siihen, että kaaduin ja purin huultani, joten palasin tyytyväisenä toipumaan veneeseen. Kneeboardauskin alkaa sujua, hypin siellä aalloissa ja isommat aallot olisi jo poikaa! Mä tahdon lentää! Pistän tähän väliin videon tuosta wake skeittauksesta, kuten saatatte huomata, tasapaino on hakusessa ja Victoria lopetti kuvaamisen viisi sekuntia liian aikaisin.


Joo ja sitten käytiin eläintarhassa! Näin kaikkia kivoja eläimiä, niistä en jaksa sepostaa, pistän vaan kuvat. En halua tästäkin postauksesta romaanin puolikasta.







Sitten! Nyt ohimenneenä viikonloppuna mentiin Shanen isän luokse. Siellä oli tämä 4vko vanha kissanpentu, jonka tassun päälle hevonen oli astunut. Tassusta puuttui siis kolme varvasta. Sain pullolla ruokkia tuota kissanpentua, ja täydellisesti rakastuin. Pentu oli maailman suloisin otus ja kannoin sitä kaksi päivää mukanani, rakastin ja ruokin. Nukuin sen vieressä ja suurista tappeluista huolimatta, Shane ei hyväksynyt kissaa autoon kanssamme, kun lähdettiin. Sinne se rotta sitten jäi kasvamaan, onneksi käydään usein. Näin myös hevosia pitkästä aikaa ja tuli parempi mieli siitäkin. Ratsastamaan en päässyt, mutta ensi kerralla sitten.

Siis onko oikeesti mitään sulosempaa nähty?!
Sitten se jännä! Ammuin aseella!! Se oli aika pelottavaa, pelkäsin että ammun jonkun, varsinkin meidän koiran, joka juosta jolkutti jatkuvasti sen aseen alla. Hyvin se kuitenkin meni, vaikkei mun juttu ollutkaan. Itse aseessa ja ampumisessa ei ollut mitään vikaa, mutten tykännyt siitä äänestä. Liian kova jopa minun korville. Kuvia vielä siitä ja sitten jatkan elämääni täällä! Hyvää viikon jatkoa! 
Joskus sitä vaan väsyttää.

4 kommenttia:

  1. voitko laittaa kuvaa millases talossa asustelet, niin kun ulkopuolelta taloa (:?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Victoria sano että pitää odottaa kaksi viikkoa:D Sai sydänkohtauksen jo siitä kun olin äidilleni takapihaa näytellyt, kun takapihalla on kaiken laista roinaa. Joten jos parissa viikossa ei tule kuvia, niin muistuttelethan niin kuvia kyllä tulee! :D

      Poista
  2. Ootte ihan samannäköisiä tossa kuvassa!! Täydestä menee!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo itseasias täälläkin päin on porukka sanonut, et näytetään samalta niin Shanen, Victorian kuin muksujenkin puolesta:D Sulaudun siis perheesee hyvin;) yks naine luuli että oon Victorian sisko:D

      Poista