Red solo cup, I drink you up, lets have a party!

Juon ensimäistä kertaa red solo cupista.. maitoa.. how awesome is that?! Olen laiskalla tuulella, enkä siis jaksa mitään sen suurempia höpötellä, ne top-tapahtumat nyt rustaan. Fiilikset yhä korkealla, iloisesti huojentuneena kuitenkin aloitin koulun. Kun 24/7 viettää aikaansa noiden muksujen kanssa, alkaa niiden yltymätön rakkaus ottaa pinnan päälle. Ava on ihan rakastunut mahtavaan isosiskoonsa ja siispä roikkuu mun hihassa koko ajan. Suloista se on, mutta välillä kun väsyttää, ei millään jaksaisi niitä tuhansia ”what is that?” ja ”why?” kysymyksiä. Vaikka ihanahan se on, ei muuta voi sanoa! Yksi iltapäivä vietin omaa aikaa huoneessani, kun tyttö käveli huoneeseeni ja kyyneliä valui silmäkulmista. Kysyin sitten, että mikä on, ei vastannut, kömpi vain mun kainaloon kun kehotin. Kysyin sitten että väsyttääkö, niin vastasi kyllä. Siinä sitten nukuttiin vierekkäin muutama tunti. Vic kuitenkin päätti herättää mut tulemalla jälleen kerran paparazzisoimaan huoneeseeni! Graah sitä naista!

Olin elämäni ensimmäisessä Pep rallyssä ja sehän on tällainen koulun avajais-tilaisuus jossa joukkuehenkeä kasvatetaan ja sellaista. Samalla oli Allenin uuden stadiumin avajaiset, joten näinpä sitten Texasin (ellei jopa koko u.s.a:n?) suurimman jalkapallo-stadiumin.. Ja isohan se oli! Herran jee! En edes istunut kaikista ylimpänä ja silti ihmiset kentällä näyttivät sormenkorkuisilta.. jos edes siltä. Oli kyllä hauskaa ja joukkuehenkeä loi jopa minuun pikkaisen. Ystävystyin yhteen tyttöön jonka kanssa onkin sama matikan kurssi! Ja jotkut dudet huuteli autostaan kun ohi kävelin, siis hirveen kivakivakiva!

Sunnuntaina oltiinkin sitten neljän muun vaihto-oppilas tytön kanssa North Park Centerissä shoppailemassa, ja paikka oli kyllä eksyttävän iso! Löysinkin jotain vaatteita ja hauskaa oli! Oli kiva välillä taas nähdä vähän oman ikäistä porukkaakin. Vaikkei näiden tyttöjen kanssa oikein mitään yhteistä ole, ja juttuaiheet on harvassa, on ne silti mukavia kaikki. Jostain on aloitettava, eikös?

Sitten tähän päivään! Aamulla heräsin väsyneenä, yöllä kun hiipivä stressi kutitti takaraivoa. Yritin sitten zombina saada itseäni koulukuntoon ja jotenkin jopa onnistuin. Ruoka-osuus unohtui kuitenkin tyystin ja koulussa lounaani sisälsi yhden pikkupussin sipsiä.. Mutta enpä tiedä tarvitseeko tuossa neljän tunnin koulupäivän aikana paljon muuta napostellakaan.. Kun syö tuhdin aamupalan ja heti kotiin päästyään, niin ei siinä muuta tarvita. Lounas aikaan dollarin naksu niin.. Mutta saas nyt nähdä!

Luokat löytyivät tosi hyvin, ainoastaan lounaan jälkeen oli vaikeuksia löytää oikea paikka, kun joku torvelo päätti laukaista palohälytyksen ja sen johdosta saatiin koko koulu talsia ulos koulusta ja yhdelle niittyalueelle. Siellä sitten kärvisteltiin aikamme kun palosedät tuli katsastamaan tilanteen ja sen jälkeen opettajatkin oli ihan hukassa mihin meitä ohjata. Juoksin sitten kahden käytävän välillä kun hullu ja vihdoin löysin perille.

Fysiikantunti oli ensimmäisenä ja jutut on tuttuja vähän vaan vaikeampi, kun ovat enkuksi. Pitää kaivaa diksönäri esiin että pärjätään! Opettaja oli kuitenkin hauska herrasmies enkä siltä osin uskoisi ongelmia koituvan! Opiskelijatkin puhelevat ja ovat kiinnostuneita kun olen yli merten tänne purjehtinut. Kuviksen tunnilla ei ongelmia ilmaantunut, sainpa kuitenkin kivan listan joka piti hankkia. Rahaa siihen kului noin 50euroa.. Nyt on sitten kynää ja paperia ja sain yhden ilmaisen viivoittimenkin kun olivat toisen kanssa niin liimautuneet, ettei edes myyjä huomannut niitä kahdeksi. Jälleen uusi innostunut opiskelija kuunteli juttujani korvat höröllä.

Lounaan aikana tutustuin yhteen tyttöön, joka rakastui mun aksenttiin.. Mä luulin että mulla olisi mahtava aika täällä niiden aksentin kanssa, mutta osoittautui ihan toisinpäin menevän.. Kyseinen tyttö lupasi kuunnella mun ihanaa aksenttiani tuntikaupalla jos vaan jaksan puhua! Yksi poika kanssa pyyteli sanomaan tiettyjä sanoja (mm. sister) moneen kertaan.. Hulluja nämä roomalaiset, eikun?

Viimeisenä koitti matikka, joka sitten tulikin mun stressikakun päälle kirsikaksi. Asiat oli helppoja, jotain yksinkertaistamisia ja sellaista, mutta kun ne olivat englanniksi niin olinkin aika hukassa.. Tunnin lopussa kun opettaja kysyi miten meni ja kerroin oman näkökantani, sain kyllä tukea, mutta silti piti käytävää pitkin kävellessä itkua pidätellä. Se oli vaan se stressi kun vihdoin purkautui päivän jälkeen niin ei meinannut kyyneleet pysyä sisällä.

Huomenna kuitenkin uusi päivä ja uudet kujeet!! Anteeksi kuvatonta postaustani.. Yritän saada jotain aikaiseksi tässä kun vaan saan koulun pyörimään. Hyvät kouluviikot koululaisille ja syksyn alkua kaikille!