Keep calm and love Texas!!

Tästä lähtee tämä bloggaamisen karu arki. Pitkän aikaa olen miettinyt että pitää tälläinen väsätä, mutta aina se on jäänyt. Nyt kuitenkin sain sen aikaan ja olen ylpeä kuin hirvi tien yli päästyään. Ideani on täällä puhella mukavia tulevasta vaihto-oppilasvuodestani ja sen tuomista tunteista pienen tytön massussa. Ja selväähän on, että blogin olisi tarkoitus pysyä pystyssä koko vaihtovuoden ajan. Tarkkaa lähtöpäivää ei vielä ole annettu (murr siitä) mutta suunnilleen elokuun alussa olisin lähtemässä. Näin esittelybloggaukseen olisi varmasti hyvä antaa epätarkat tiedot paikasta, johon olen lähtemässä ja perheestä, jonka luona tulen asumaan:

Allen, Texas, United States Tuommoinen pienimuotoinen paikka, kun Allen olisi siis mua odottelemassa. Innostuin ihan hirveästi kuullessani, että pääsen Texasiin, koska pienesti pelkäsin "joutuvani" Alabamaan, kaveri kun oli kertonut jonkin sortin kauhutarinoita kyseisestä kolkasta:D Texas siis sopii mulle mainiosti. Allen on siis noin 80 000 ihmisen kaupunki Texasin pohjoisosassa noin 50km päässä Dallasista. Olen yrittänyt etsiä joka sortin tietoa Allenista ja google mapsin kanssa on tullut huristeltua pitkin Allenin katuja! Ihan kiva kaupunki näyttää olevan, eikä edes ole kuin joku 30 000 ihmistä enemmän kuin omassa pikku Salossamme. Uskon siis pärjääväni siellä ihan hyvin. Enemmän huolestuttaa tuo koulu, Allen High School, jossa siis opiskelijoita noin 3600.. Itselläni suurin koulu tainnut olla se 300 ihmistä, jos edes sitä!

Kuitenkin, turhan kaupunki kierroksen jälkeen voin siirtyä siihen itselleni kivoimpaan juttuun, eti tulevaan hostperheeseeni: Muutan siis elokuun alussa neljä henkiseen perheeseen, plus Bailey-hauva!! Hostvanhempani ovat tosi nuoria, kumpikaan ei ole yli kolmenelonen ja vaikuttavat todella rennoilta ihmisilät, eivätkä yhtään sellaisilta tosi tarkoilta ihmisiltä, ketkä eivät oikeen minulle sopisi, itse kun olen tälläinen tuulitukkana kulkija. Lisäksi pitkäaikainen toiveeni toteutui, kun kuulin että saan kaksi pikkusisarusta! 6vuotias pikkuveli Aiden ja 4vuotias pikkusisko Ava. Olen aina halunnut pikkusiskon tai -veljen, kun itse omistan vain isosiskon. Nyt sitten toteutui haave kaksinkertaisena ja fiilis on mitä mainioin! Koko perhe tuntuu ihan sika mukavalta ja innolla odottelen, että pääsen sinne. Olen jo maaliskuusta saanut olla yhteyksissä tulevaan perheeseeni ja musta se on tositosi kiva, että pääsen vähän tutustumaan perheeseen, ettei sitten lentokentällä tarvi tönöttää sormi suussa kun ei yhtään tunne tiedä miten pitäis käyttäytyä tuntemattomien seurassa. Perheeni merten tuolla puolen haluaisi ottaa videopuhelun ja me kärvistellään paniikissa äidin kanssa täällä, kun jännittää että pitäisi jotain puhuttavaa keksiä!! Mutta kaipa se tästä sitten, kun aika koittaa. Tosiaan perheeni kuulostaa niin huippusupermahtava täydelliseltä, etten usko että sen osuuden kanssa tulee olemaan mitään ongelmia!

Tähän vielä voisin kirjoittaa pikaisen sepostuksen itsestäni, eli seitsemäntoistavuotias kakara täällä tönöttää tukka tanassa valmiina lähtöön, vaikken sitä ole vielä täysin sisäistänytkään. Heppailu on ollut suurena osaa elämään jo kymmenen vuotta ja oma tähtisilmätamma jääkin kotiin odottelemaan, sitten kun lähden. Onneksi on isosisko! Lisäksi tämä normi kavereiden kanssa hengailu kuuluu elämään ja kotona laiskottelussa olen mitä mainioin ammattilainen! Eipä tässä muuta, toivottavasti joku jaksoi lukeakkin, yritin keventää noilla kuvilla, joista kaikki oli ihan weheartit:stä. Paitsi tuo patalappu+kakku-kuva, jossa isosiskon äidille tekemä kakku ja itse väsäämäni patalappu. Tai enhän mä sitä patalappua väsännyt, kun tuon koristelun vain hoidin. Jep. Kiitos ja kuittaus!