Tehtiin tossa eilen äidin kanssa jotain viisumihaastatteluun tarvittuja juttuja ja hermo meinas palaa ihan just. Ensin tehtiin sitä ja oltiin noin puolessa välissä kun yhtäkkiä koko sivusto sekos ja sinne meni koko puolentunnin urakka. No aloitettiin sitten ihan alusta koko homma ja saatiin sitten lopulta valmiiksi asti. Kaksi tuntia siihen sitten tuhraantui. Mutta saatimpa sekin alta pois.
Jännää kun melkein jokapäivä teen jotain, mikä liittyy jotenkin tähän vaihtohommaan ja silti se ei vielä ole oikein auennut, että siis ihan oikeasti mä olen lähdössä vuodeksi hevonkukkuuseen:D Odotan sitä tajunnanräjäyttäjää kokoajan. Ymmärrän homman varmaan sillon kun istun lentokoneessa! Kauheesti panikoin kaikkea matkaan liittyvää ja sitten rauhotun aina kun alitajunta puskee: "älä huoli, ei tää oikeesti tapahdu". Jaapa:D
Mä olen tosiaan tämän mun host äidin kaveri facebookissa ja tämä oli ottanut kuvan lahjasta(korjaus lahjoista*) jotka he olivat hankkineet lapsien opettajille. Kuvan näkemisen jälkeen omat ala-asteen ruusut kuullostaa tosi vähäpätöisiltä. Siinä oli rantakassia ja aurinko- ja huulirasvaa, jotkin jännät pyyhkeen kiinnistysklipsit ja pyyhkeitä. Ei mitään turhan anteliasta porukkaa! Mullekkin lähettivät pääsiäisen kieppeillä paketin missä oli paaaljon karkkia namnam, ja sitten iTunesii 20dollarin(noin 15euroa) lahjakortin. Mulle on tullut tosi hyvä mieli siitä, että tää perhe tekee kyllä ihan kaikkensa, tehdäkseen selväksi että mä olen oikeasti odotettu. Kun mulla tuossa huhtikuun lopussa (27.4) oli synttärit, facebookkiin oli ilmestynyt video, jossa nää mun tulevat host pikkusisarukset lauloivat mulle syntymäpäivä-laulun. Sulin kyllä täydellisesti ja se onkin ollut mun tunnelman nostattaja siitä lähtien. Niitä kahta söpöliiniä ei vaan voi katsoa muuta kuin hymy korviin asti levinneenä.
Ja tästä voinkin näppärästi siirtyä seuraavaan aiheeseen. Mä en tiedä miten mä aluksi tulen reagoimaan siihen, että mun nimi lausutaan ihan hassusti omaan korvaan. Ja kaikki ketkä yhtään englantia osaa tietää, ettei siellä lausunta ole aina lähelläkään sitä miten sana kirjoitetaan. Sarakin on enemmän Sera. Ja ässä vielä vähän suhisee. Kuulostaa tosi jännältä kuunnella ulkomaalaisia sanomassa mun nimeä, kun se ei kuulosta yhtään omalta. Mutta kaipa mä siihen totun ja sitten kun tulen kotiin saan taas opetella suomijunttien Saraan!
Musta tuntuu, että kirjotan tänne kaikkea turhaa mitä kukaan ei koskaan jaksa lukea, toivottavasti olen väärässä:D Voisin tässä joku päivä tehdä jonkun kollaasin itsestäni ja elämästäni yleensä:)
Mutta jeb, jatkan löhöilyäni ja hyvät pyhät vaan huomisen takia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti